Jos olisin vesi,
olisinko vuolaana syöksyvä virta
vai vain pieni puro suvannon pohjalla,
olisinko vuolaana syöksyvä virta
vai vain pieni puro suvannon pohjalla,
jonka yllä isot kalat kutevat.
Olisinko hiljainen ja huomaamaton puro,
Olisinko hiljainen ja huomaamaton puro,
joka talvisin vetäisi jäisen riitteen ylleen kuin peitteen, vaimentaakseen kaikki äänet.
Jäisinkö ihan hiljaa odottamaan tulevaa kevättä,
salaa toivoen,
ettei se tulisikaan katkaisemaan syvää hiljaisuutta.
Olisinko vuolaana syöksyvä virta
vai tyyni pinta joessa, jonka virtaus on jo loppunut. Nojautuisinko helpotuksesta huokaisten seinämään, ymmärtämättä, että se on pysäyttänyt liikkeeni
ja estänyt minua kulkemasta kuten oli tarkoitettu.
Tuntisinko turvaa,
kun minun ei tarvitsisi koskaan ylittää sitä reunaa,
joka syöksisi minut säälimättömästi kohti kiviä ja uppopuita.
Nojautuisinko vain
huokaillen keveitä kuplia kohti pintaa,
niiden ollessa ainoat merkit,
jotka voisivat paljastaa että olen.
Jäisinkö siihen vai alkaisinko kokea paineen tunnetta, kun yhä enemmän ja enemmän kasautuisi mukanani samaan nurkkaan, seinämää vasten.
Tuntisinko sittenkin suunnatonta helpotusta
jos seinä sortuisi,
räjähtäisi tuhansiksi pirstaleiksi tieltäni niin,
että olisi mentävä,
ehtimättä ajatella ainuttakaan ajatusta,
antamalla paineen paiskata minut minne se ikinä mielisi,
minne tahansa missä olisi minun mentävä aukko.
Vaan mitä jos se ei sortuisikaan?
Mitä jos olisin siellä syvällä eikä kukaan kuulisi eikä koskaan näkisi pienen pieniä kuplia pyörteen keskellä?Mitä jos jäisinkin sinne?
Upoksiin.
Alkaisinko rukoilla rankkasadetta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti