perjantai 24. maaliskuuta 2017

Totuus on tuolla ulkona?

Ei. Ei ole. Totuus ei ole kenenkään ulkopuolella. Totuus on sisällä. Sinun totuutesi on sinun sisälläsi ja minun totuuteni on minun sisälläni. 

Mikä kumma minutkin laittoi vuosikausia juoksemaan tietäjillä ja auttajilla vastauksia etsimässä? Miten ihmeessä siinä meni niin kauan tajuta, ettei kukaan toinen - ei elävä eikä henkiolento - voi kertoa minulle, mitä mun pitäis tehdä. Miten meni niin monta vuotta sen ymmärtämiseen, että minulla itselläni on kaikki vastaukset, jos vain suostun ne kuulemaan? Että minulla on vapaa tahto ja minulla on vastuu siitä, mitä tahdollani teen. Ja vaikka kuinka olisin halunnut heittää sen vastuun jollekin toiselle, jollekin, joka ois sanonut, että nyt meet ja teet näin, heräsin kerta toisensa jälkeen sen asian kanssa, että vastuu on ainoastaan minulla ja valinta on minun. 

Kaikki tietää sen tunteen, kun verkko kiristyy. Kun jokin polku on lähenemässä loppuaan ja alkaa aistia tulossa olevan muutoksen välttämättömyyden. Kun tulee tarve kiemurrella tai liikkua rauhattomasti. Kun levottomuus väreilee rinnassa ja pelottaa. Haluaisi pitää kiinni siitä, mitä on rakennellut vaikka tietää, että se kaikki on luhistumassa käsien alta pois. Ja jos pelko on siinä kohdassa suurempi kuin rohkeus, kaikki taatusti jossain vaiheessa luhistuu itsellään tai kovettuu kylmäksi ja kovaksi - itse siinä mukana. 

Minua on auttanut matkallani moni. Enkä halua tällä pohdinnallani väheksyä heistä ketään. Olen kohdannut vastuullisia auttajia, jotka ovat asettaneet peilin eteeni ja näyttäneet minulle minusta jotain, miltä olin sulkenut silmäni. Olen myös heitellyt lanttejani tyhjyyteen kyselemällä neuvoja tahoilta, jotka ovat lukeneet minulle kaikki pelkoni tulevaisuudenkuvinani. Onneksi tein aina toisin kuin he sanoivat. Eli tavallaan se oli tarpeellista ja palveli. Kuulin kaikki pelkoni toisten suusta ja totesin, että ei, niinhän se ei tule menemään. Minä luon toisin. Ja niin loin. 

Se, mitä haluan nyt tuoda esiin on, että me olemme oman elämämme luojia. Emme oikeasti tarvitse ketään muuta sanomaan, mikä on meille parhaaksi. Emme ole kohtalon kourissa ajelehtivia ajopuita, emme olosuhteiden uhreja vaan toimijoita ja tekijöitä. Meillä on aina mahdollisuus valita vähintäänkin se, miten asioista ajattelemme. Annammeko oman sisäisen pelottelijamme pelotella meidät kumoon unelmiemme edessä? Annammeko ulkopuolisten tahojen sitoa siipemme uhkakuvillaan? 

Valitkaa viisaasti, mitä sanoja kuuntelette ja keiden oppeja seuraatte. Kuunnelkaa niitä, jotka rohkaisevat, sillä rohkeutta me kaikki tarvitsemme. Hakeutukaa sellaisten auttajien luokse, jotka auttavat teitä kuulemaan teidät itsenne paremmin. Sitä minä yritän sanoa. Sillä totuus on teissä sisällä. 

Minä uskon, että meidän jokaisen sydämessä on pala Jumalaa. Kipinä, joka on kaiken luomisen lähde. Kun me luomme suuren suunnitelmamme mukaisesti, kipinä kasvaa liekkiin ja kun pelkäämme ja väistelemme, se hiipuu. Sen me koemme ihmisyydessä tunteina. Tunteet on meidän kompassina täällä. Mikä tuntuu hyvältä ja tärkeältä? Mikä tuntuu pakolta ja velvollisuudelta, ei lopulta rakkaudelta laisinkaan? Sinä tiedät.




Oodi rohkeudelle


Oi, rohkeus! Rakastajani! 
Jota pelkään ja kaipaan, kun tunnen itseni heikoksi. 
Oi rohkeus, rohkeus, 
ota minut mukaasi ja vie pois epävarmoilta vesiltä, 
liukkailta kiviltä ja heikoilta jäiltä. 
Ota minut vahvoille käsivarsillesi ja näytä minulle, miten kaunis ja hyvä olen. 
Vie minusta pois se luulo, etten selviäisi. 
Vie pois kaikki kauhun harhakuvat ja sano, että uskallan kuulla totuuden jota sisimpäni huutaa. 
Suo minulle suojasi silloin, kun tulpat putoavat korvistani ja totuuden ääni viiltää. 
Silitä silloin hiuksiani ja kuiskaa, 
"Kuulit oikein." 
Työnnä rohkaisevasti minua eteenpäin, kun jalkateräni alkaa hapuilla ja epäröidä seuraavaa askelta. Hymyile minulle rohkaisevaa hymyäsi. 
Seiso selkäni takana niin, että tunnen läsnäolosi. 
Oi rohkeus, rakastajani!




2 kommenttia: