Eilen juteltiin rakkaan ihmisen kanssa lempihahmoistamme Aku Ankka -sarjakuvissa. Taikaviitta oli mulle yks niistä. Aku raukka oli aina niin huonotuurinen, mutta yllättäen tuon onnettoman koheltajan sisältä löytyikin supersankari - Taikaviitta! Olin lapsena siitä ihan innoissani. Hahmo kuvastaa hyvin sitä, miten todellinen voima tulee ihmiseen aina sisältä päin. Hyväksymällä itsensä täysin sellaisena kuin on. Vajavaisena ja koheltajana. Kun antaa itselleen sydämessään anteeksi ja antaa itselleen armoa, voi Taikaviitta astua esiin.
Mielenkiintoista synkronismia taas, kun avasin päiväkirjan ja aloin katsella seuraavaa teille jaettavaa tekstiä. No mistäs siellä olin kirjoittanutkaan. Taikaviitasta tietenkin. ;)
Päiväkirja 2.11.2014
Rakasta itseäsi. Joo joo. Ja mikä työ pitää tehdä, että siitä sais edes vähän liepeestä kiinni, saatikka että sais puettua sen ylleen. Rakkauden taikaviitan, jonka alla voi hyväksyä itsensä täysin. Nähdä itsensä kokonaan. Alastomana ja sellaisenaan kauniina. Hauraana ja vahvana. Kun siihen liepeeseen kerran tarttuu, kannattaa hellästi tiukentaa otettaan. Välillä se lipee, mutta ei onneksi unohdu. Siihen pukuun vielä pukeudun. Pujotan käteni hihaan ja tiedän olevani sen arvoinen. Sujahdan sinne kokonaan ja kyyhötän sydän sykkyrällä vaaleanpunaisessa valossa. Nauttien joka hetkestä. Siinä minä olen - rakkaus. Ja sitten on aika nousta ylös. Ojentaa selkä suoraksi.
Ja loppukaneettina. Älkää koskaan erehtykö luulemaan itsensä rakastamista vääräksi. Itsekeskeiseksi. Se on ihan eri asia. Itsekäs ihminen ei rakasta itseään. Hänen sisällään on tyhjiö - kylmä kylmä paikka, mikä näkyy ulospäin öykkäröintinä ja itsensä ylikorostamisena. Oikea rakkaus ei koskaan öykkäröi. Itsensä rakastamisesta ei voi koskaan seurata mitään pahaa. Kyse on sydämen lämmittämisestä ihan itselleen. Ja se on tehtävä ensin itselle, että se voisi koskettaa muitakin. Uskalla tehdä se. Tarjoa lämpöä itsellesi julmuuden sijaan. Nyt heti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti