Valvoin viime yönä. Huomenna on näköjään täysikuu. Niinhän se on aina menny. Seuras siitä yks oivalluskin. Ekat pari tuntia kelailin elämäni filminauhaa ja näytelmiä ja esittämiäni rooleja. On oksettavaa ajatella, miten kaikki näyttelevät. Pelaavat peliä kuvittelemillaan säännöillä. Kaikki voi hajota yhtäkkiä. Melkoista itseruoskintaa voi saada aikaiseksi yön pimeinä tunteina. En voi tajuta miten oon voinu toimia niinku oon toiminu. Ei ihme että oon tarvinnu paljon viinaa aikoinaan. Eihän niin tunteistaan irrallaan kestä selvinpäin olla. Oon kohdellu monia törkeästi. Paljon on ittelle anteeksiannettavaa. Siinä kun oikein suurennuslasilla tutkin kaikkea aiheuttamaani kärsimystä, sain aika hyvän oivalluksenkin. Oon miettiny paljon esikoiseni kuolleen isän kärsimyksiä ja surkunnu sitä sydämeni pohjasta. Yöllä yhtäkkiä tajusin, että nyt kärsin minä. Mulla on kärsimystä. Voisinko tuntea samanlaista myötätuntoa itteäni kohtaan? Oon itte kirjoittanut: "Katsele hellästi itseäsi elämässäsi". Voisinko kattoa nyt itteäni? Sen sijaan että jatkuvasti karvaasti kadun, että ohitin toisen ihmisen kärsimyksen, voisin lopettaa oman kärsimykseni ohittamisen. Katsoisin itseäni ja näkisin tuskan omissa silmissäni. Ottaisin itseni syleilyyn ja sanoisin ittelleni, ymmärrän tuskasi. En ohittaisi sitä hymistelyillä "kyllä se siitä" vaan kohtaisin sen tuskan. Sanoisin "Kyllä, näen sen. Näen että sulla on ollu tosi raskasta. Tuu tänne, pitelen sua. Kaikki on hyvin. Saat anteeksi. Teit parhaasi silloin. Silloin pelko vielä ohjasi sinua, mutta nyt voit lopettaa pelkäämisen."
Miten osais tuntea myötätuntoa itteään kohtaan? Olla samantien valmis antamaan anteeksi kaikki virheet. No kokeilen. Annan anteeksi itselleni nyt kaiken. Pyydän anteeksi teiltä kaikilta joita olen satuttanut puheillani tai teoilla. Lähetän teille kaikille valoa ja rakkautta, teillekin joita en tiedä satuttaneeni. Katkaisen mielessäni kaikki anteeksiantamattomuuden luomat siteet väliltämme. Olen pahoillani, anna minulle anteeksi, rakastan sinua, kiitos. (Tää on H'oponopono, erittäin tehokas menetelmä minkä tahansa asian puhdistamiseen). Poistukoon kaikki negatiiviset säikeet väliltämme ja täyttyköön syntynyt tila valolla.
Nykyhetki:
En voi koskaan väheksyä mielikuvaharjoittelun voimaa. Se, minkälaisen muutoksen tunnen omassa sydämessäni kaikkien kirjoitusharjoitusteni jälkeen, vahvistaa käsitykseni mielen uskomattomasta voimasta. Ryhtykää puhdistamaan ajatuksianne. Se muuttaa elämänne. Katsokaa rohkeasti kaikkia kipujanne ja virheitänne ja sen jälkeen päästäkää niistä irti. Antakaa itsellenne uusi mahdollisuus. Kun päästää rakkauden omaan sydämeensä, seuraukset ovat uskomattomat. Niin paljon rohkeutta, lämpöä, myötätuntoa, jota voi vyöryttää ympäriinsä. Lakkaamatta vyöryttää rakkautta ympärilleen. Kun uskaltaa katsoa omia virheitään ei tarvitse enää piiloutua. Ei itseltään eikä muilta. Antakaa anteeksi, niin kauan että on vain puhtaus. Niin kauan, että muurit murtuvat sydäntenne ympäriltä. Niin kauan, että voitte katsoa itseänne peilistä ja tuntea hellyyttä. Ymmärtäkää, että se on välttämätöntä. Äärimmäisen tarpeellista. Se muuttaa kaiken. Sen jälkeen rakkaus ei tunne enää rajoja. Vyöryttäkää.
Puhdistaminen
Otan likapyykkini esiin.
Pyörittelen sen kuonaista kasaa.
Vielä se pyörii,
ottaa vauhtia vatsan seudulta,
muljahtaa rinnassa.
Vellon sitä.
Itken sitä.
Raivoan sitä.
Kunnes tulee aika kaataa likavesi maahan.
Luopua.
Irrottaa ote.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti