maanantai 25. heinäkuuta 2016

Joku suunnittelee sua paremmin

Tiedättekö, minä uskon täysin siihen, että me ollaan aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Vaikkei tuntuis siltä. Vaikka tuntuis siltä, että vastustaa. Että on myöhässä. Ei ole. Sitä vain luulee. Pää huikkii ahdistavia ajatuksia ja me hölmöläiset niin usein uskomme niitä. Niinkuin minä tänään labran odotustilassa.

Tänään selvisi, että mun odottamisen kärsivällisyysrajani on 35 minuuttia. Siinä vaiheessa odottamista rauhattomuus kävi niin isoksi muiden huidellessa koko ajan ohitseni että vähän kysäisin että onkohan täällä ajat myöhässä. Joku lupasi selvittää. Odotin toiset 35min eikä sitä jokua enää näkynyt. Sitten kysyin joltain toiselta ja pääsin verikokeeseen yli tunnin ajanvaraukseni jälkeen. Saadakseni kuulla, että minua oli kutsuttu kyllä. En ollut kuullut. Mitä ihmettä??? Miten niin en ollut kuullut? Tulin vartin etukäteen ja yritin korva tarkkana seurata, koska vuoroni tulisi. Siinä vaiheessa mieleni riehaantui. No niin, ääliö. Mitenkäs nolona nyt oot? Ajat myöhässä. Itte et menny kun kutsuttiin. Häpeä nyt. Haiset hieltäkin. Lisäksi selvisi että aikani näkyi kyllä koneella mutta lähete puuttui. Hoitaja joutui vielä soittelemaan lähetettä osastolta ja häpeilin entistä enemmän aiheuttamaani vaivaa ihmiselle, jonka piti ottaa vain lapsipotilaita sen aamun. Sinne nyt änkesit häirittemään. Joku lapsi joutui nyt varmaan odottamaan sun takia. Hienosti toimittu Anne. Hiki pirskosi lisää. Kiittelin ja pyytelin anteeksi ja lähdin verikokeen jälkeen helteeseen. Autolla jonka tuuletus ei pelaa. Mieli lateli kaikki mahdolliset syyt miksi minun pitäisi hikeentyä nyt kunnolla. Auto kuumeni paistinpannuksi kun tuolla lailla tonttuilit. Tapaaminen rakkaan ystävän kanssa viivästyi. Et ehtinyt juttutuokiolle isäsi kanssa. Mikset mennyt ennemmin kyselemään sihteeriltä neuvoa. Siinä vaan tyhmänä kökötit. Pelkuri. Silti pieni ääni jossain taustalla inisi - syynsä tällekin viivytykselle varmasti on. Päätin uskoa sitä. Ajattelin, että joku syy tälle on, vaikken sitä nyt itse näe, ja kiristys helpotti.

Tunnin päästä tästä olin lähdössä vanhempieni pihasta, kun iäkkäämpi nainen pysäytti kohdallani auton ja kyseli hädissään tiedänkö, missä on tämmönen katu. Hänellä oli hieronta-aika, mutta muuttuneiden liikennejärjestelyjen vuoksi hän ei löytänytkään perille hierojan luokse. Tie oli minulle tuttu, mutta hankalasti neuvottavissa ja rouva oli jo hivenen myöhässä, joten lupasin ajaa hänen edellään ja opastaa perille. Olinhan muutenkin juuri lähdössä autolla. Siinä matkalla se äkkiä kirkastui. Hahhaa!!!!! En ollutkaan myöhässä vaan täydellisessä aikataulussa. Täydellisessä!!!! Hihhii!!!! Täydellisessä!
Ei sitä aina itte tiedä mitä omaan aikatauluun on laitettu. Oma kuviteltu aikataulu voi ollakin ihan väärä. Voit olla myöhässä omasta suunnitelmastasi, mutta silti juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Eli silloin kun oikein vastustaa, hengitä ja rentoudu. Kaikki menee just oikein ja mummokin saattaa päästä hierojalle. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti