Mutta kun

Kun sen näkee niin selvästi, mihin on ryhdyttävä, MUTTA KUN. Mutta kun nyt ei ole hyvä hetki. Mutta kun enhän mä osaa tuollaista. Mutta kun se on liian vaikeaa. Mutta kun en mä oo ennenkään sellaisesta mitään ymmärtänyt. Mutta kun mä oon niin huoleton, sössin kuitenkin jotain. Mutta kun kaikkihan on ihan hyvin näin, eikö ookin? 

Kirottu mutta kun! 
Siellä se lymyää niiden sanojen sisällä. Pelko. Räpiköiminen vastavirtaan. Kyvyttömyys tarttua. Piilottelu nurkan takana. Itsensä minimoiminen. Eieieiei! En haluakaan! Mitä jos en onnistukaan? Mitä jos teen tyhmiä valintoja? Mitä jos kaikille paljastuu että olenkin tyhmä? 

Mitä jos vain tekisinkin viimein sen, mistä olen haaveillut ja mitä olen kauan valmistellut. Liian kauan. Valmistellut. Varmistellut. Lykännyt. Kauhuissani. Mikä osa minussa estää? Mikä pitää kiinni ja takertuu valheelliseen turvallisuuden illuusioon? Mikä on se viimeinen sidos, minkä pitää katketa, että lennän vapaana? Miten sen teen? En halua enää koskaan kuulla niitä sanoja suustani - "mutta kun". Otan vastuun elämäni suunnasta ja kaivan sen viimeisenkin esteen esiin vaikka väkisin. Kuulitko, ei kannata piileskellä enää! Minä löydän sinut ja hankkiudun sinusta eroon! HAHHHAHAHAHAA!!!

Ruorissa

Kun tulet viimein pisteeseen,

jossa ajelehtiminen ei ole enää vaihtoehto,

tartu ruoriin.

Ohjaa laivasi myrskyn läpi.

Pystypäin.

Oikeat ihmiset rientävät äyskäröimään kanssasi,

muita älä laivaasi laske.

Myrskystä selvittyäsi kaikki on kauniimpaa.

Aurinko lämmittää enemmän kuin koskaan ennen.

Näet miten kaikki satamat odottavat sinua.

Vain valitse.