maanantai 8. helmikuuta 2016

Kun päästää irti laiturista

Päiväkirja 24.5.2014

Olin eilen ensimmäistä kertaa uimassa tälle kesää. On ollut tosi kylmä toukokuu, mutta nyt on hervoton helle. Vesi oli yllättävän lämmintä. Pitää mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, jos aikoo saada elämyksiä. Onneksi tytär yllytti. Kunhan pääsen tästä luonnovesiä kohtaan tuntemastani lievästä kammosta, räpiköin kauemmas rannasta ja nautin veden tunteesta iholla. Yhteydestä luontoon.

Siitähän tässä kaikessa on kyse. Päästää itsensä irti. Vapautua pelosta. Antautua. Nauttia. Rakastaa. Olla yhtä.

Avainsana on luottamus. On luotettava siihen, että vesi kantaa. Elämä kantaa. Aistit avoimina. Luottamuksen kautta maailman kauneus aukeaa. Kun ei tarvitse käyttää energiaansa pinnalla pysymiseen, voi tuntea, havaita, imeä itseensä kiitollisuutta. Sydän auki antamaan kaikille kanssakellujille ja niillekin, jotka  vielä pitelevät kiinni laiturista. Houkuttaa kaikki mukaan nauttimaan maailmasta. Ilman rajoittavia ajatuksia.

Ja jos uppoaa, pohjastakin pääsee ylös. Ja jos ui harhaan, voi löytää uuden reitin. Voi huoletta uiskennella syvemmillekin vesille. Tai vaikka ihan vieraisiin vesiin. Voi katsoa silmiin ventovierasta ja jakaa olemassaolon hetki. Ottaa vastaan kaikki, mitä annetaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti