Saas nähdä onko liljat auennu haudalla. Ei meinaa vieläkään uskoa todeksi. Suostuminen on vaikeaa. Vaikka se on ainut keino muuttaa tuhka timantiksi. Toivottavasti tyttäreni pystyy siihen. Suostuu kokemaan kivun ja surun eikä piilota sitä johonkin lokeroon kolisemaan loppuiäksi.
Tuhansia elämiä varmaan takana. Hirveitä menetyksiä, pelkoa ja kipua. Nyt sitten tälläinen elämä. Selvisinkö? Tällaisen haasteenko valitsin tähän elämään? Menikö kaikki niinkuin piti? Mitä muuta vielä tulee? Tämä suru pitää käsitellä hyvin, että kestän seuraavat. Jos pohja on rikkonainen, käy huonosti, kun lastia lisätään.
 |
| Valoviestit |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti